< saaristoelämää

Taidetta Pohjoisen Saimaan saaristosta

Rääkkylän saaristosta on lähtenyt maailmalle poikkeuksellisen paljon taiteilijoita, muusikoita ja kulttuurintekijöitä. Saariston elämä kulkee mukana heidän töissään: lossin ketjun kolinana, keväisten jäiden helinänä, tuulen suhahduksina puiden lehvästöissä, rantahiekalta löytyneinä linnunsulkina.

Valo puhaltaa Auli Partion taiteen henkiin 

Oravisalossa vuodesta 1986 asunut Auli Partio tunnetaan monipuolisena kuvataiteilijana, jonka elämyksellisissä installaatiovaelluksissa valo, ääni, pimeys ja metsän polut muodostavat kokonaisia maailmoja.

– Miulle on elintärkeää se, että ympärillä on tilaa, ilmaa hengittää ja katseen kiertää lähelle ja kauemmas, Auli kertoo.

Partion teosten lähtökohtana voi olla kastepisara kasvin lehdellä, sudenkorennon irronnut siipi rantahiekalla, puun oksalla tuulessa kieppuva naava tai kivellä kasvava sammal.

– Uskomattomia värejä löytyy jäkälistä, sammalista ja sienistä, jotka ovat joskus miltei mikroskooppisen pieniä.

Myös luonnon äänet kulkevat mukana hänen teoksissaan.

– Keväinen jäiden helinä aalloissa, tuulen suhina, joka on erilainen eri puiden lehvästöissä, lintujen laulu keväisessä metsässä ja toisaalta ääretön hiljaisuus talvi-iltana. Nämä kaikki löytyvät kotisaarilta.

Valolla on hänen töissään erityinen merkitys.

– Valon ja pimeyden vuoropuhelu on suorastaan mykistävää. Mitä pimeämpää, sitä pienempi valo puhaltaa teokseni henkiin.

Partio tunnetaan myös installaatiovaelluksistaan, joissa saariston pimeys, valo, metsät ja polut muuttuvat kokemuksellisiksi taideteoksiksi.

Asumisen Päivien viikonloppuna 13.6. avautuu myös Auli Partion uusi näyttely Kuultavaa ja karheaa Ateljee Silkkipartiossa Oravisalossa. Näyttelyssä on esillä keramiikkaa, lasiesineitä, maalauksia, grafiikkaa ja tekstiilitöitä.


Ville Lehvosen kuvissa saaristo on muistojen ja muutoksen paikka

Valokuvaaja ja muotoilija Ville Lehvosen töissä saaristo on paikka, josta käsin tarkastellaan muistoja, muuttuvaa luontoa ja maailmaa. Rääkkylästä kotoisin olevalle Lehvoselle karjalaiset juuret ja saaristoluonto ovat tärkeimpiä inspiraation lähteitä. Nykyisin hän ylläpitää Oravisalossa kansainvälistä taideresidenssiä, jonka kautta myös oma kotiseutu on näyttäytynyt uudessa valossa.

– Se on syventänyt suhdettani näihin minulle niin tärkeisiin paikkoihin.

Lehvosen suku on asuttanut samaa taloa sukupolvien ajan. Lapsuudenkesistä päällimmäisinä mieleen nousevat lämpimät kesäpäivät, uiminen ja souturetket saaristossa. 

– Luonto on minulle tulvillaan muistoja; kallio kertoo lapsuuden uimareissuista ja puunjuuret eväsretkestä metsässä. Myös alkusyksyn ruska ja marja-aika sykähdyttää.

Kuvattuaan pitkään digitaalisella kameralla Lehvonen alkoi käyttää projekteissaan isänsä vanhaa rikkinäistä kameraa; sitä samaa, jolla tämä oli aikanaan kuvannut elämää Rääkkylässä.

– Se tuo tekemiseen vahvan ajallisen kerrostuman.

Karjalan ruusut -näyttelyyn  Lehvonen kuvasi Rääkkylän saaristossa asuvia ikäihmisiä heidän omissa kodeissaan. Kuvat syntyivät tilanteita ohjaamatta tai muuttamatta.

– Vaikka he asuvat yksin, näyttely ei kerro yksinäisyydestä, vaan eletystä elämästä, karjalaisista kodeista ja muistoista.

Koronapandemian aikana syntyi SAARI-teossarja, jossa saaristo näyttäytyy yhtä aikaa henkilökohtaisena turvapaikkana ja muuttuvana maailmana.

– Pieni saari ei päästä ihmistä pakoon, vaan pakottaa pysähtymään ja havainnoimaan ympäristöä ja muuttunutta maailmaa uusista näkökulmista.

Myös ilmastonmuutos näkyy Lehvosen teoksissa. Vähälumiset talvet ja laskenut vedenpinta ovat paljastaneet saaristosta materiaaleja ja kerrostumia, jotka normaalisti jäisivät veden alle.

– Näen näissä paljastuneissa kerroksissa luonnon oman äänen ja ajallisen kertomuksen, joka muistuttaa meitä ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvästä huolesta.

Lehvosen mukaan saaristossa maailma ei ole koskaan tuntunut pieneltä tai suljetulta. Hän on itse elänyt monipaikkaista elämää jo pitkään.

– Mikäs sen parempaa: heti kun suljet työkoneen, voit hypätä suoraan laiturin nokasta järveen tai lähteä rentoutumaan lähiluontoon.

Residenssityön kautta Lehvonen on tehnyt paljon yhteistyötä paikallisen kyläyhteisön kanssa.

– On ollut ihanaa huomata, miten uusiin ideoihin tartutaan täällä ennakkoluulottomasti, innokkaasti ja avuliaasti. Ihmisillä on aito halu kehittää ja parantaa omaa elinympäristöään niin paikallisten, mökkiläisten kuin matkailijoidenkin iloksi.

Asumisen Päivien viikonloppuna 13.6. klo 12-15, Lehvonen työskentelee Hakoniemen ateljeessa uusien näyttelytöidensä parissa. Samalla yleisöllä on mahdollisuus tutustua navettagalleriassa taideresidenssiläisten teoksiin, jotka on toteutettu Rääkkylän saarilla.

Olli Valkola – saariston uusi sukupolvi

Nuoremman polven kuvataiteilija Olli Valkola jatkaa samaa maiseman, kodin ja muistojen linjaa omalla tavallaan.

Vuoden 2026 Johanna Ehrnrooth -palkinnon saanut Valkola käsittelee palkitussa videoteoksessaan Saari / Island, 1732–2026 Varpasalon muuttuvaa saaristomaisemaa, sukutilaa ja autioituvaa maaseutua.

Teos rakentuu maisemista, jotka liittyvät kotiin, identiteettiin, historiaan ja sukupolvien ketjuun. Samalla siinä on läsnä tunne maailmasta, joka muuttuu hitaasti mutta väistämättä.

Valkolan perhe on asuttanut samaa tilaa Varpasalossa vuodesta 1732 asti. Teoksessa henkilökohtainen historia ja saariston maisema sulautuvat yhteen tavalla, jossa mennyt ja nykyinen elävät rinnakkain.

Marjo Smolander – saarilta maailman rytmeihin

Muusikko, musiikkipedagogi ja tutkiva taiteilija Marjo Smolander on lähtöisin Oravisalon saarelta. Ensimmäinen soitin oli ukin tekemä viisikielinen kantele. Rääkkylässä elettiin silloin vahvaa kansanmusiikin aikaa, ja Värttinän ympärille syntynyt kansanmusiikkibuumi vaikutti kokonaisen sukupolven kasvuun Kihaus Folk tarjosi esiintymisareenan jo lapsena. Sittemmin tie vei kansanmusiikin opintoihin Sibelius Akatemiaan Helsinkiin ja globaalin musiikin koulutukseen Jyllantiin, kansainvälisiin yhteistyöprojekteihin Senegaliin ja Maliin.

Nykyisin Smolander yhdistää musiikissaan suomalaisen kanteleen maailman rytmeihin, länsiafrikkalaisiin vaikutteisiin ja improvisaatioon.

– Olen vahvasti juurtunut suomalais-ugrilaiseen ja pohjoismaiseen musiikkiperinteeseen, mutta samalla olen aina ollut kiinnostunut eri kulttuureista ja niiden musiikillisesta kohtaamisesta.

Vaikka elämä ja työ ovat vieneet maailmalle, saaristosta saadut juuret kulkevat mukana.

– Saariston luonto, hiljaisuus ja yhteisöllisyys ovat osa sitä maisemaa, josta ajatteluni ja musiikkini ovat lähteneet liikkeelle.

Ehkä juuri saaristosta saa ne kuuluisat notkeat juuret ja taivaalle kurkottavat siivet.