< saaristoelämää

Rääkkylässä eletään, eikä vain asuta

Pari vuotta sitten matkamessuilla Päivi Silventoinen kuuli tutun puheenparren ja kanteleen kalkatuksen, joka toi mieleen kotiseudun. Pohjois-Karjalan osastolla päivystäneet rääkkyläläiset jäivät mieleen niin vahvasti, että kahden messupäivän jälkeen ajatus oli kirkas.

– Tajusin yhtäkkiä, että minä haluan takaisin Rääkkylään.

Onneksi Päivi ei ollut koskaan myynyt Oravisalon saarella sijaitsevaa hirsimökkiään, jonka hän rakennutti perheelleen 1990-luvulla Pudasjärven punahongasta. Vaikka elämä Etelä-Suomessa ja korkeat elinkustannukset olivat välillä painaneet päälle, mökistä luopuminen ei tuntunut oikealta.

Heti muuttopäätöksen jälkeen Päivi marssi Rääkkylän rakennustarkastajan puheille kysymään, voisiko vapaa-ajan asunnon muuttaa vakituiseksi kodiksi.

– Ja voi miten hyvää palvelua sain. Täällä asiat eivät pysähdy byrokratiaan, vaan niitä oikeasti halutaan ratkaista.

Nyt ensimmäinen vuosi saaristossa on takana. Vaikka meneillään on edelleen jonkinlainen kuherruskuukausi, arki on tuntunut yllättävän helpolta.

– Jos kaivosta loppuu vesi tai sähköremontti yllättää, aina löytyy joku, joka auttaa. Asiat voivat ratketa jopa kauppareissulla kassajonossa. Tai auramies pysähtyy miettimään, miten ensi talvena tie olisi helpompi aurata. Täällä ihmiset todella pitävät toisistaan huolta.

Päivin mukaan juuri yhteisöllisyys erottaa Rääkkylän monesta muusta paikasta.

– Luonto ja vesistöt ovat tietenkin upeita, mutta kaikkein tärkeimpiä ovat ihmiset. Se tunne, ettei ketään jätetä yksin.

Vuoden aikana Päivi on löytänyt nopeasti paikkansa paikallisessa elämässä. Hän on mukana Kihaus Folkin talkoissa, osallistuu yhdistystoimintaan ja on saanut uusia ystäviä jopa kuntosalilta.

– Täällä myös nuoret ovat ihanan huomaavaisia. Jos kuntosalilla joku laite tuntuu hankalalta, heti tulee joku auttamaan. Ja kirjasto on aivan uskomaton – kuin pieni maaseudun Oodi. Siellä tapahtuu koko ajan jotakin.

Suurin yllätys on kuitenkin ollut saariston syksy ja talvi.

– Luulin, että täällä olisi pimeää ja synkkää. Mutta kaupungissahan ne kausivalot vasta tarvitaan. Täällä taivas tekee kaiken itse. Iltarusko viipyy pitkään horisontissa, Savonselkä hohtaa valoa ja tähtitaivas näkyy aivan eri tavalla. Revontuletkin ovat olleet aivan uskomattomia.

Päivi ei ole hankkinut pihalleen yhtäkään kausivaloa.

– Haluan katsella kuutamoa, tähtiä ja revontulia.

Nyt hänellä on myös oma viisikielinen kantele, ja mielessä siintävät jo Kihaus Folkin kurssit.

Jos Päiviltä kysyy neuvoa maallemuuttoa harkitsevalle, vastaus tulee nopeasti.

– Kuuntele sydäntäsi. Niin kuin täällä joku sanoi: jos haluat elää, etkä vain asua – valitse Rääkkylä.